Polvi

En ole koskaan ollut kovin reipas, kun on kysymys kivusta. Synnytyksenkin olisin antanut mieluusti jonkun toisen hoidettavaksi, jos olisin vain pystynyt. Polven lumpio eksyi polven taakse liukastuttuani pahasti. Revin sen kaksin käsin suunnilleen vanhalle paikalleen ja huusin lohduttomasti ärräpäitä. Varmasti kuului Korvatunturille asti. Pari päivää konkkasin ja ihmettelin alati turpoavaa jalkaani. Viimein pakottauduin terveyskeskukseen lääkärille, joka suositteli siihen laitettavaksi "vaikka pakasteherneitä". Parin päivän pakastehernekuurin jälkeen menin yksityiselle lääkärille. Hän punkteerasi polvesta verensekaista nestettä, kuvautti jalan ja lähetti Kirurgiselle poliklinikalle. Eläköön kalliit yksityislääkärit!

nivelsiteen uusi kiinnityskohta näkyy hyvin röntgenissä

Kutsu kontrolliin tuli yllättävän pian ja jo kuukauden päästä olin leikkauksessa. Ensimmäisessä sellaisessa. Polven nivelsiteet olivat niin pahasti revenneet, etteivät ne pitäneet polvilumpiota enää lainkaan paikallaan. Tilannetta korjattiin useamman vuoden ajan kolmen leikkauksen verran. Homer, Gallazzi ja muita hienoja operaatioita. Olin lopulta tyytyväinen "melko-hyvään-tilanteeseen", joskin polvea särki ja sen hermot olivat totaalisen sekaisin. Jo pieni hipaisu sai aikaan joskus infernaalisen karjaisun. Tämä oli erityisen harmillista pienen syliin kapuavan pojan tähden. Monta kertaa sai pieni pelästyä äidin tuskanhuutoa. Liekö saanut traumoja, pieni. Antaa onneksi vielä, kaksimetrisenä, halata. Ainakin joskus.

Kieltäydyin neljännestä leikkauksesta, jolla oli tarkoitus korjata polven hermotuksia. Koska jokainen leikkaus tuntui vievän tilannetta vain huonompaan suuntaan, en ollut valmis enää operoitavaksi. Liikkuminen oli hidasta ja kipuilevaa. Hermokipu oli erityisen ikävää: en voinut sen vuoksi konttailla lattialla lapseni kanssa. Enkä yhdenkään miehenpuolikkaan edessä - anteeksi irstaanpuoleinen valaistus.

Polvi kuitenkin leikattiin vielä kerran. Yllättäin siihen tuli liki kahdenkymmenen vuoden jälkeen uudenlainen voimakas kipu, joka lähti pois ja tuli takaisin. Kun töiden ruokatauolla kävin kaupassa ja tulin takaisin jalkaani raahaten, itkien , tajusin että apua on saatava. Polven takana oli mm. Bakerin kysta, joka täytyyi rasituksessa nesteellä ja joka punkteerattiin akuutisti. 2 dl nestettä ja pari kalsiumhelmeä lähti jalasta hervottoman isolla neulalla ja ruiskulla. Sain jälleen lähetteen sairaalaan polvileikkaukseen. Kutsua odotellessani tiedustelin jonotilannetta: polvileikkaukseen pääsisi reilun 6 kk:n päästä! Esimieheni ei ollut valmis päästämään minua näin pitkälle sairaslomalle, joten työpaikkani kustansi leikkauksen. Ja minä maksoin veroseuraamukset. Näin ollen noin kolmanneksen myös leikkauksesta.

Polven kierukka oli lopullisesti hajonnut. Se taittui välillä kaksinkerroin, jonka vuoksi en pytynyt ajoittain astumaan jalalleni enkä liikuttamaan sitä. Tämä rasitus pumppasi myös nestettä kystaan. Välillä polvikierukka oli nätisti paikallaan ja kävely onnistui melko hyvin. Leikkauksessa poistettiin hajonnut osa ja sen jälkeen sain valokuvia polveni sisältä: polven luut olivat jo pahoin kuluneet, sillä kierukka ei ollut suojannut niitä pitkään aikaan. Lisää niveloperaatioita siis lienee vielä edessä. Polvi ei myöskään ollut normaalissa asennossa monien leikkausten jälkeen. Tämän vuoksi polven luiden väärät kohdat hankasivat toisiaan vasten. Tämä tieto oli muinoin yksi syy painonpudotuksen tarpeellisuudelle. Haluan pystyä kävelemään veilä mahdollisimman pitkään. Nyt olen päätöksestä perin iloinen ja kuntoilu on noussut uuteen kukoistukseensa.

Nyt tämä likka ponkaiseekin aurinkoiselle sauvakävelyreissulle! Tsau!