Minä elämäni alussa by vaari
Opin rakastamaan valokuvaamista jo varhain ja Cocis-kamera sentin korkuisen filmin kera oli kansakoulussa (aivan: olen VANHA) luokkaretkillä kovassa käytössä. Nyt nuo kuvat ovat viehkeän punertavia ja niissä näkyvåt ihmiset tuntuvat onnellisilta trumpettilahkeisine lannefarkkuineen. Itselläni ei ollut farkkuja: kuljin useimmiten äitini tekemissä vaatteissa tai ei-niin-trendikkäissä-kuteissa.
Ukkini ja isäni olivat innokkaita valokuvaajia. Ukkini lasiset negatiivit kulkeutuivat jossain vaiheessa isälleni. Niissä on jotain maagista. Isä keskittyi paljolti dia-kuvaamiseen: se mahdollisti kuvien katsomisen isona. Muistatko? Aikana ennen tietokoneita ja digikuvaamista.Isän Olympuksella innostuin musta-valkoisista valokuvista. Biologian erikoiskurssin kyy-reissu oli vähemmän ahdistava (inhoa käärmeitä!) kun sain keskittyä johonkin mukavampaan. Sain ostettua ystäväni isän valokuvien kehitysstudion (loistava kokonaisuus!) ja työstin niillä aikani omia kuvia.
Isotätini Siia 1900-luvun alkupuolella
Digikuvaus on nostanut kuvausharrastukseni uuteen lentoon. En voisi kuvitellakaan matkustavani ilman ylipainoista kameraani. Ranteet huutaa hoosiannaa kameran laulaessa, mutta ilmankaan ei voi olla. Olen ollut onnekas päästessäni myös hyötymään kuvistani: kuvatoimisto Plugin kuvaajana olen saanut hieman toisenlaisen merkityksen kuvaamiselle: yksinhuoltajana olen aina tehnyt sivuhommia pystyäkseni takaamaan asumisen pahuksen kalliissa ympäristössä lähellä vanhempiani, jotka olivat ajoittain välttämättömät lasta ajatellen. Tosin asuinpaikkani on myös ollut oma valintani: se on aina tuntunut kodilta. Olen myös ollut mielelläni muutenkin lähellä vanhempiani. He ovat olleet ihania ja halittavia. Ja kuvattavia. Hyvä niin.
Koska markkinointia ei koskaan tee liikaa, kehoitan sinuakin käymään kuvatoimisto-Plugin sivuilla. Sieltä voit löytää upeita kuvia, joista muutama on minun ottama. Ihan omin pikku kätösin :D
http://www.plugi.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti