Sitten sattui elämä. Taas. Käsi hajosi ja kuntoliikkumisesta - ja liikkumisesta ylipäätään - tuli melko mahdotonta. Täysin tunnoton käsi teki omiaan ja kaatoi vesilitran tietokoneen päälle. Se siitä koneesta. Toisinaan taas kättä särki vietävästi, valvotti öisin ja syötätti särkylääkkeitä, joita muutenkin tuli otettua liikaa. Paino alkoi todella taas nousta ja masennus käydä päälle. Olin jo vaipua totaaliseen epätoivoon. Itseinho senkuin kasvoi.
Fibromyalgia oli yksi jarruttava lisä kunnon ylläpitämisessä: myös se valvotti öitä ja joka paikkaa särki. Joskus vain tuntuu, että teet mitä tahansa, koko maailma pistää vastaan. Tosin uhrina olo on helppoa.
Jo käyttöön otetut pienemmät vaatteet piti siirtää syrjään ja kaivaa takaisin vanhat säkit, miesten jumbo-farkut ja T-paidat. Know the feeling? Olin valmis hyppäämään kaivoon. Hieman lohtua toi se, että sain leikkausajan hermopinteen avaamiseksi. Tästä ei voinut kuin nousta ylöspäin.
Ennen leikkausta ystäväni Nina kävi piristämässä minua ja tekemässä minulle Galvanic Spa -kasvohoidon uudella "taikalaitteellaan". Ilme piristyi ja laihduttamisesta roikkumaan äitynyt naamani tuntui sopivan paremmin kasvojen luiden päälle! Tätä olin kaivannut. Kun kuulin, että on olemassa myös vastaava laite vartaloa varten, olin koukussa. Suuret lupaukset nostivat toivoa ja netistä etsitty tieto vakuutti: tällä systeemillä saan mahani ja roikkuvan nahkani kasaan. Olin toisaalta valmis tarttumaan ihan mihin oljenkorteen vain päästäkseni eteenpäin sillä tiellä, jonka olin päättänyt viedä loppuun asti. Katsoessani isäni tuskailua ison lääkemäärän ja rollaattorin / pyörätuolin kanssa olin vakuuttunut, että kaikki on tehtävä.
Ja näin kävi! Mutta se on jo toinen juttu :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti