Sairaalan painonhallintaryhmä toi hetkittäisen avun, mutta matalaenergiset ateriavalmisteet eivät ratkaisseet kokonaiskuviota. Paino ei pysynytsen jälkeen kurissa normiruualla, ilman Nutriletteja ja Slim Fittejä. Itselleni paras ratkaisu löytyi lopulta purkista: riittävän tehokkaat ravintolisät veivät makeankaipuun ja vähensivät kipuja riittävästi, että pystyin lisäämään liikuntaa. Positiivinen "oravanpyörä" pääsi vauhtiin ja parin vuoden sisällä karisi yli 40 kiloa. Aiemmin syömäni, Suomen suositusten mukaiset raviuntolisät, eivät tuoneet vastaavaa tulosta. Edelleen ihmettelen Suomessa suositeltuja vitamiini- ja mineraalitasoja, joista ei ole mitään hyötyä - jos ei haittaakaan.
Elämän tehokkaukset! Kysy lisää....
Ravintolisien voima tuli testattua muutaman kuukauden aikana viime talvena: töiden YT:t, palkan alennus ja kahden asunnon loukku veivät elämän siihen tilanteeseen, että jätin ravintolisät hankkimatta. Ruokaa ja pulloja tongittiin roskiksista ja kultakorut myytiin. Kivut ja kilot palasivat vähitellen, kunnes ymmärsin, että paluu entiseen on uhkaavasti edessä. Elämässä pitää aina laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, joten järki voitti: ravintolisät otettiin takaisin käyttöön ja jo kahden viikon käytön jälkeen kivut vähenivät huomattavasti ja paino kääntyi laskuun. Liikunta alkoi tuntua miellyttävämmältä (ei koskaan mukavalta) ja elämä asettui uomilleen. Arki tiesi enemmän kieltäymyksiä ja kodin muuttamista krooniseksi kirpputoriksi, mutta se kannatti.
Aina ei pelkkä rehujen syönti tuo toivottua lopputulosta. Mielestäni kunkin keho toimii erilailla ja osaa myös hyödyntää ravinnon myös erilailla. Minulla lienee laiska suolisto, joka puskee ruuan läpi hyödyntäen ne hiilihydraatit, mutta heikommin niitä ravintoaineita. Tässä uskossa on hyvä olla :) Ilman ravintolisiä en tule kuitenkaan toimeen ja olen niistä kiitollinen. Toki on ravintokin muuttunut ja makean himo karissut ravintolisien myötä. Jos sinä haluat tietoa itselläni tehonneista ravintolisistä, ota yhteyttä: kerron mielelläni lisää!
Liitän tähän tuon mainion artikkelin, josta tämäkin vuodatus sai pontta. Alkuperäinen löytyy täältä.
Olkoon ruoka kipulääkkeemme
Pirjo LindforsLänsimainen lääkekeskeinen lääketiede on vasta heräämässä ajatukseen ravitsemuksesta hoitona. Kuitenkin jo Hippokrates (460–377 eaa) opetti, että ruoalla on terveyttä ylläpitäviä vaikutuksia. Maailman kivuntutkimusyhdistyksen tutkimusten mukaan ravitsemus vaikuttaa kipuihin. Eliminaatiodieettien rinnalle on kehitetty dieettejä ja ravintolisiä, joissa hyödynnetään ruoka-aineiden kipua vähentäviä ominaisuuksia. Ravitsemuksellisia interventioita käytetään jo reumapotilaiden hoidossa.
1800-luvun lopulta lähtien ruoka on maailmanlaajuisesti muuttunut kasviperäisestä runsasenergiseksi, tulehdusta ja kipua lisääväksi. Nykyisessä dieetissämme on puute omega-3-rasvahapoista. Tämä puute näyttäisi laskevan kipukynnystä. Meta-analyysien mukaan omega-3-rasvahapot vähentävät nivelrikko- ja iskias- sekä ärtyneeseen paksusuoleen liittyvää kipua.
Ravinto on erityisen tärkeää kipua säätelevälle keskushermostolle. Elimistön oma kipua poistava järjestelmä tarvitsee aminohappoja, muun muassa tryptofaania. Antioksidantit säätelevät tulehdus- ja rappeumamuutoksiin liittyvää kipua.
D-vitamiinia pidetään yleisenä kivun säätelijänä. B-vitamiinit vaikuttavat hermoston, myös kipuhermojen, toimintaan. C-vitamiini toimii antioksidatiivisesti. Se auttaa migreenin ja vaikean kipuoireyhtymän CRPS:n hallinnassa. Mineraalit ylläpitävät hermojen, lihasten, luuston ja sidekudoksen toimintaa. Niiden häiriöt ovat yleisiä fibromyalgiassa. Omega-rasvahapot säätelevät hermosolujen yhteistoimintaa.
Kipu näyttäisi liittyvän stressin aiheuttamaan elimistön hapenpuutteeseen. Antioksidanttipitoinen ruoka ja ravintolisät lieventävät tätä oksidatiivista stressiä. Omega-rasvahapot sekä monet vitamiinit ja mineraalit toimivat antioksidantteina. Niitä saa etenkin kasviksista, siemenistä, pähkinöistä, marjoista, hedelmistä, kaloista ja äyriäisistä. Glutationia pidetään elimistön pääantioksidanttina. Ilman sitä solut kuolevat. Hyviä lähteitä ovat kaalit ja kurkuma.
Yleisohjeena kivun hallitsemiseksi olisi hyvä syödä kourallinen monivärisiä, maustettuja kasviksia viisi kertaa päivässä, kourallinen marjoja ja hedelmiä sekä hapanmaitotuotteita neljästi päivässä. Lihan tulisi olla valkoista. Kalaa suositellaan nautittavaksi kahdesta kolmeen kertaan viikossa.
Monivitamiineista voi saada yliannostuksen. Ilman pitoisuusmittauksia turvallisinta vaikuttaisi olevan omega-3-rasvahappo-, magnesium-, D- ja C-vitamiinilisien nauttiminen.
Osana muita elintapahoitoja ravitsemukselliset interventiot tulevat täydentämään nykylääketiedettä. Funktionaalisen ruoan, ravitsemushoidon ja antioksidanttiterapian rinnalle ollaan jo kehittämässä lääkkeen tavoin vaikuttavaa ravintoa, niin sanottua immunonutritiota.
Nykylääkäri voinee pian yhtyä Hippokrateen kehotukseen: "Olkoon ruoka lääkkeenne!"
Pirjo Lindfors
lääketieteen tohtori, erikoislääkäri
Espoo
